
Doniol Canorous Lady ja Doniol Candy Girl melkein 10v! Ladyltä tuli sähköpostia ja molemmista koirista kuvia. Tiistaina 30.1.2007 klo 18 siis tarjolla synttärikakkua kaikille 10v täyttäville Donioleille ja kaikille kaksijalkaisille jotka kahville tulevat, Tervetuloa!
Tässä Ladyn viesti kasvattajalle:
"Moikka Kasvattaja! (tai enhän mä tosta mitään tajuu, mutta omistaja selittää niin että sä oot joku kasvattaja tai jotain. Mulle sä oot aina se Mirka jota pitää kytätä ikkunasta).
Mulla sujuu elämä ihan hyvin, nautin kun saan makoilla sohvalla ja saan osakseni paljon rapsutuksia. Toi mun omistaja sanoo että olen kuulemma paljon rauhottunut, etten enää kai sitten niin paljon niiden lintujen perään hyökkäile (enhän mäkään mikään tyhmä ole, jos en ole kertaakaan 9 vuoden aikana niitä kiinni saanut, miksi niitä sitten enää kannattais niin kovin jahdta..Kyllähän mä edelleen yritän parhaani, jos ne liian lähelle tuppaa). Mun omistaja vaan on välillä ihan hölmö. Se raahaa mut aina joka paikkaan ja etenkin metsälenkeille. Mä en enää aina jaksais lähteä ja siellä on kuitenkin sitä nuorisoa. Ja ne on välillä aikas kurittomia. Ei mun lapset vaan, ne uskoo kun kerron miten pitää olla. Mutta pitkät lenkit ei oikein sovi mun tassuille. Tassun pohjiin välillä sattuu, ja silloin mieluiten vain makoilen sohvalla ja pikasesti voin käydä pihan nurkassa pissillä, mutta mihkään pitemmälle en lähde.
Sitten mulla on toi pikkuriiviö täällä. Se on lukunsa kerrakseen, huoh.. Johan mä onn harmaita karvoja saanut sen takia! Riekkuu ja metelöi välillä niin paljon että olen joutunut sitä vähän komentamaan ja mä en kans tajuu kun se ei aina tahdo uskoa ja sitten olen vähän liian kovaa sille ärjässyt ja toi mun omistaja on kiljassut mulle niin kovaa että mä loukkaannun. Mähän se kiusattu olen... Noh, on se (hertaksi sitä sanotaan, vaik mä olen kyllä paljon herttasempi) välillä aika mukavakin ja kiltti. Kaikki luut mä saan aina siltä varastettua ja ruoka kippoaan se ei ole oikein osannut vahtia. Kerroinhan muuten että mä tykkään edelleen ruoasta? Ruoka on se mikä tiellä pitää:) Mä vaan söisin ja söisin, mutta en mä saa koskaan riittävästi, aina mä vaan silti söisin vaikka mä just oisin kippoon naksuja saanut.. Parasta ruokaa on kyllä sellaset punaset luut, ah miten ihanalta ne tuoksuukin! Mutta joo, mulla siis on edelleen hauskaa ja mä tykkään kaikista leluista edelleen. Mä en ole joutunut kovinkaan usein lääkärissä käymään ja toi omistaja on sanonut että mä olen ollut tooosi terve tyttönen. Tiedä sitten mitä se meinaa, ei kai kukaan viitti kipee olla, jos kerta joutuu sinne tyhmään ja kauhealta haisevaan paikkaan missä on aina muita koiria ahdistelemassa ja joku täti ikävän piikin kanssa. Huh, mähän olen mieluiten aina terve, jos vaan siltä vältyn..
Sitten mä lähetän sulle musta otettuja kuvia, niissä mä olen just joulukuussa.. Aikas edustava mä taidan olla, ainaskin toi omistaja sitä selittää aina, miten hyvän värinenkin olen vielä.. Noh, antaas olla, jos toi riiviö jatkaa samaa rataa, mä olen ihan harmaa jo parin kuukauden päästä..
Terveisiä sulle Mirka,
t. Lady"



Candy (oik) 2 vuotiaana VSP Tuusulan näyttelyssä 6.6.1999

Tänään Turun kansainvälisessä näyttelyssä oli 3 Doniolia.
Doniol Quick As Wind "Topi" EH1
Doniol Never Walk Alone "Nemo" ERI2
Doniol Nosy Fellow "Roope" ERI2 PU3